Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus
M.Sc. Mirka Laurila-Pant väittelee 4.9.2020 kello 12 Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”When do we attain our objectives? On the role of indicators, values and uncertainty in environmental management”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Biocenter 2, auditorium 1041, Viikinkaari 5.
Väitöstä voi seurata myös livestreamina: https://helsinki.zoom.us/j/61561004472?pwd=WHpoZVByMGd6eUg0eUVwUDVFc21FQT09
SALASANA: 929929
Yhteiskuntatieteillä on työkalut analysoida ihmisten käyttäytymistä riskitilanteissa.
KORONAVIRUS on osoittanut, kuinka tärkeää on, että yhteiskunta osaa hallita riskejä. Moni haitallinen tapahtumaketju esiintyy harvoin mutta aiheuttaa toteutuessaan mittavat seuraukset. Riskien hallinta merkitsee niiden taustalla olevien syy-seuraussuhteiden ymmärtämistä ja päätösten tekemistä vahinkojen välttämiseksi.
Tämä on kuitenkin vaikeaa, sillä riskit ovat yhä monimutkaisempia. Niihin liittyy paljon epävarmuutta sekä erilaisia tulkintoja riskistä, sen vakavuudesta ja toteutumisen todennäköisyydestä. Esimerkiksi ilmastonmuutos on lisännyt hankalasti ymmärrettäviä ja ennustettavia syy-seuraussuhteita monien riskien taustalla.
Monimutkaiset riskit koskettavat yhteiskunnan eri alueita, kuten taloutta, kansanterveyttä ja ympäristöä. Usein ne ylittävät hallinnonalojen ja valtioiden rajat. Tällaisia riskejä arvioidaan ja hallitaan paitsi tiedon avulla myös arvojen kautta.
PÄÄTÖKSENTEON tueksi tarvitaan uudenlaista tieteidenvälistä riskianalyysia. Tämä tarkoittaa, että relevantit tieteenalat tarkastelevat riskiä omasta näkökulmastaan ja toistensa valossa ja yhdistävät näkökulmat kokonaisvaltaiseksi analyysiksi.
Perinteisesti riskianalyysi on mielletty luonnontieteiden, insinööritieteiden ja taloustieteiden aloihin kuuluvaksi. Monimutkaisten riskien hallinta vaatii kuitenkin myös yhteiskunta- ja ihmistieteellistä tietoa. Nämä tieteenalat tuovat riskianalyysiin avaintekijän, ihmisen toiminnan. Useimmat riskit ovat ihmisen aiheuttamia. Ihmiset niistä myös kärsivät ja toisaalta voivat ottaa niitä hallintaansa.
YHTEISKUNTA- JA IHMISTIETEILLÄ on monta tehtävää riskianalyysissa ja riskienhallinnan kehittämisessä.
Yhteiskunta- ja ihmistieteillä on työkalut analysoida ihmisten käyttäytymistä riskitilanteissa. Monen riskin hallinnassa keskeiseksi epävarmuudeksi nousee ihmisten toiminta. Tähän vaikuttaa se, millainen käsitys ihmisillä on riskistä, miten he sietävät riskiä ja miten he näkevät oman roolinsa sen hallinnassa. Ihmisen käyttäytymisen ymmärtäminen osana riskianalyysia parantaa riskin pienentämiseen tähtäävien toimenpiteiden tehokkuuden ennustettavuutta.
Yhteiskuntatieteitä tarvitaan tarkastelemaan ja kehittämään tapoja, joilla riskistä viestitään. Riskiviestintä on avainasemassa haitallisten tapahtumien ennakoinnissa ja ehkäisyssä sekä kriisitilanteissa. Sillä tarkoitetaan vuorovaikutteista riskiä koskevan tiedon vaihtoa tutkijoiden, viranomaisten, päättäjien, median, sidosryhmien ja kansalaisten kesken. Viestintä lisää tietoisuutta riskistä ja mahdollistaa tietoon perustuvien valintojen tekemisen. Sillä myös vaikutetaan ihmisten luottamukseen sääntöihin ja ohjeisiin sekä niiden takana oleviin tahoihin.
Lisäksi yhteiskuntatieteet voivat tarkastella arvoja, joita vasten yhteiskunnallisia päätöksiä riskien ja niiden ketjuuntuvien seurausten hallinnasta tehdään. Riskiä ja sen hyväksyttävyyttä peilataan vallitseviin arvoihin mietittäessä, millaisiin toimenpiteisiin on ryhdyttävä riskin pienentämiseksi.
Yhteiskuntatieteellinen tutkimus tuo taustalla olevat arvot läpinäkyväksi osaksi riskianalyysia ja päätöksentekoa.
Yhteiskuntatieteiden tehtävä on kehittää riskienhallinnan käytänteitä ja prosesseja vastaamaan monimutkaisten ja -tulkintaisten riskien haasteisiin. Tällaiset riskit vaativat usein paitsi asiantuntijoiden, virkamiesten ja päättäjien myös sidosryhmien osallistumista riskien analysointiin ja hallintaan. Näkökulmien lisääminen auttaa ymmärtämään riskejä. Sidosryhmien osallistuminen voi myös parantaa luottamusta kaikkien osapuolten välillä.
YLIOPISTOISSA tulisi kohdentaa resursseja riskianalyysin ja riskienhallinnan käytäntöjen kehittämiseen ja opetukseen. On tärkeää kouluttaa osaajia eri sektoreille, olipa kyse ympäristöstä, luonnonvarojen käytöstä, kansanterveydestä, logistiikasta, energiantuotannosta tai jostakin muusta.
Tarvitaan yhteistyötä tiedekuntien välille, jotta eri tieteenalojen edustajat voivat vuorovaikutteisesti kehittää osaamistaan, kokonaisvaltaisia lähestymistapoja ja työkaluja tieteidenvälistä riskianalyysia varten. Erityisesti tulisi tiedostaa yhteiskunta- ja ihmistieteellisen näkökulman merkitys ja sen sitominen osaksi monitieteisiä riskianalyyseja.
Päivi Haapasaari
ma. professori Ekosysteemit ja ympäristö -tutkimusohjelmassa Helsingin yliopistossa
Kirjoitus on julkaistu Helsingin sanomien Vieraskynä-palstalla 13.7.2020
Itämerikylä Pop-Up on tapahtuma, jonka tavoite on lisätä tietämystä valintojemme vaikutuksesta Itämeren tilaan.
Esittelyssä ovat mikromuovit ja Kotkan jätevedenpuhdistamoilla havaitut haitta-aineet, huume- ja lääkejäämät. Tarjolla on myös mahdollisuus esittää näkemyksiä Kotkan ilmasto-ohjelmaan ja testata oma hiilijalanjälki. Lisäksi voit tarkastaa onko käyttämäsi kosmetiikka hyväksi sinulle ja ympäristölle.
Itämerikylä Pop-Up on auki klo 10-17. Pidämme huolen turvaetäisyyksistä.
Merikotkan lisäksi mukana järjestämässä Kotkan kaupungin ympäristöpalveluiden toimintayksikkö, Luontokoulu Haili, Kymen Vesi Oy ja Kotkamills Oy
Merikotkan toimisto Kotkassa on muuttanut Kotkan torin etelälaidalle. Uusi osoitteemme on Keskuskatu 7, 48100 Kotka.
Merikotkan vuosikertomus vuodelta 2019 on tuotettu vain diginä. Vuosikertomus on luettavissa tästä.
Selvityksessä esitellään satamien ympäristövaikutusten hallintatyökaluja, jotka auttavat satamia kasvamaan kustannustehokkaalla ja ympäristöystävällisellä tavalla. Nämä työkalut koostuvat usein käytänteistä, joita noudattamalla sataman henkilökunta edistää kestävää kehitystä. Digitaaliset työkalut taasen luovat tarkkoja raportteja ja ennusteita sataman toiminnasta käyttäen hyödykseen informaatiota, jota automatisoidut mittalaitteet tuottavat reaaliajassa.
Koska yksityiskohtaista tietoa sataman ympäristöstä on saatavilla yhä enemmän digitaalisessa muodossa, sen avulla voidaan tuottaa hyödyllisiä ja helposti luettavia ennusteita, raportteja ja analyysejä sataman toiminnasta. Näiden analyysien avulla satamat voivat muuttaa toimintaansa kestävämpään suuntaan ja parantaa samalla kustannustehokkuuttaan. Digitalisointiprosessi vaatii asiantuntemusta ja paljon yhteistyötä satamien monien sidosryhmien välillä, mikä saattaa hidastaa kestävää kehitystä. Tästä huolimatta, Itämeren alueella on jo monia esimerkkejä satamista, jotka käyttävät digitaalisia ympäristövaikutusten hallintatyökaluja hyödykseen.
Kahden asiantuntijahaastattelun ja verkkokyselyn avulla selvityksessä kerrotaan myös kuinka näitä työkaluja käytetään joissain Suomen ja Venäjän satamissa. Vaikka yleisimmät sertifioidut ympäristönhallintajärjestelmät ISO14001, PERS ja EMAS ovat yleisesti käytössä Itämeren satamissa, on ympäristönsuojelua parannettava jatkuvasti ylittämällä nykyisten säädösten ja lakien vaatimukset. Selvästi suurimmat sataman päästöjen tuottajat ovat laiturissa olevat laivat sekä satamaan pääsyä odottavat laivat. Satamia suositellaankin ottamaan käyttöön ns. Just-In-Time menetelmä, joka antaa saapuville aluksille mahdollisuuden optimoida nopeutensa ajoissa päästöjä vähentääkseen. Tämä edellyttää alusten ja satamien tiedonhallintajärjestelmien yhdistämistä, jotta viestintä olisi mahdollisimman mutkatonta. Kyseinen kehitys korostaa hyvän viestinnän ja sujuvan tiedonvaihdon merkitystä, minkä vuoksi digitaaliset tiedonhallintajärjestelmät tulevat olemaan yhä hyödyllisempiä ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämisessä ja torjumisessa.
Kun satamissa otetaan käyttöön yhä enemmän erilaisia digitaalisia työkaluja, saattaa niiden yhteenliitettävyys olla haasteellista. Siksi huolellinen IT-infrastruktuurin suunnittelu on hyvä tehdä yhteistyössä muiden satamien ja satamien sidosryhmien kanssa. Tällöin myös hyödyllisen tiedon jakaminen satamalta toiselle on helpompaa. Suurin este digitalisaatiolle on sosiaalisen hyväksynnän puute, mutta digitaalisten työkalujen käyttöönottoon liittyvät taloudelliset edut saavat todennäköisesti yhä useamman sataman ottamaan käyttöönsä digitaalisia ympäristövaikutusten hallintatyökaluja.
Selvitys on kokonaisuudessa luettavissa tästä:
Saari, J., Digitalization of Ports´ Environmental Management Tools
Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskuksen (Merikotka) tutkimustoimintaa on arvioitu ensimmäisen kerran käyttäen kansainvälisen ja akateemisen tutkimustoiminnan arviointikriteerejä.
Akateemisen tutkimuksen taso todettiin arvioinnissa erinomaiseksi. Arvioinnista saatiin myös useita ehdotuksia tutkimuskeskuksen toiminnan kehittämiseen.
Arvioinnissa tarkasteltiin akateemisen tutkimuksen tasoa, tutkimuksen poikkitieteellisyyttä, innovaatiokykyä sekä vaikuttavuutta. Tarkastelu rajattiin viiden viimeisen toimintavuoden ajalle. Arvioinnin ovat suorittaneet kansainvälisen merenkulkuorganisaation IMO:n ylläpitämän World Maritime University tutkimuksen vararehtori professori Jens-Uwe Schröder-Hinrichs ja Liikenne- ja viestintäviraston TrafiComin johtava asiantuntija, dosentti FT Anita Mäkinen.
– Arvioinnissa todettiin, että tutkimus on erinomaisella akateemisella tasolla ja vaikuttavuus tutkijayhteisöissä on merkittävä. Kehittämiskohteiksi tunnistettiin muun muassa eri tieteenalojen välisen tutkimuksen vahvistaminen, tutkimuskeskuksen tunnettuus sekä kansainvälisten verkostojen vahvistaminen, jotta tutkimustulokset saataisiin tehokkaammin osaksi kestävän merenkulun säädösvalmistelua, toteaa Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskuksen toiminnanjohtaja Anna Kiiski.
Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskuksen tutkimusryhmien työstä vastaavat professori Pentti Kujala Aalto yliopistosta, professorit Sakari Kuikka ja Päivi Haapasaari Helsingin yliopistosta sekä professori Tommi Inkinen Turun yliopistosta. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (XAMK) tutkimus- ja kehitystyötä johtaa tutkimusjohtaja Ville Henttu.
Tutkimuskeskuksen taustaorganisaatio Merikotka ry:n piti toukokuussa 2020 vuosikokouksen, jossa yhdistykselle nimettiin uusi hallitus. Puheenjohtajana jatkaa Anna-Maria Länsimies, joka edustaa hallituksessa Kotkan kaupunkia. Hallituksen varsinaisina jäseninä ovat Sami Tikkanen (Ekami), Ville Henttu (XAMK), Carina Pulkkinen (Cursor Oy), Kai Kokko (Helsingin yliopisto), Jouni Partanen (Aalto yliopisto), Sakari Kajander (Turun yliopisto) ja Meri Kallasvuo (Luonnonvarakeskus).
– Merikotkan hankesalkkua, taloutta ja hallintoa on hoidettu mallikkaasti, kiitos siitä kuuluu Merikotkan tutkimusjohdolle ja henkilöstölle sekä hankeryhmille. Uuden hallituksen toimikausi käynnistyy kiinnostavissa merkeissä, kun tieteellisen vertaisarvioinnin tuloksia aletaan yhdessä perata ja kääntää toimenpiteiksi, toteaa tutkimuskeskuksen hallituksen puheenjohtaja Anna-Maria Länsimies.
Professori Tatjana Pantina ja apulaisprofessori Anatoly Burkov Pietarin Admiral Makarov State University for Maritime and Inland Shipping yliopistosta esitelmöivät aiheesta Suomen Vesitieyhdistyksen Talvipäivillä tammikuussa 2020. He korostivat puheessaan kummankin osapuolen tahtoa ja yhteisiä tavoitteita sisävesiliikennöinnin kehittämiseksi.
– ”Venäläisestä näkökulmasta katsottuna Saimaan kanava on hyvin tärkeä liikenneväylä”, Pantina sanoi. ”Puukuljetusten lisäksi tavoitteemme on tulevaisuudessa tuoda myös muita venäläisiä rahtikuljetuksia ja venäläisiä aluksia Saimaalle.”
Pantina ja Burkov korostivat, että Saimaan kanavan sulkujen pidennyshanketta seurataan tarkasti myös naapurissa.
”Kaluston kunto ja ikä ovat huolena meilläkin. Suuri osa Saimaalla liikennöivistä venäläisistä aluksista on rakennettu ennen vuotta 1995.” Kun vanhimmat alukset on rakennettu viime vuosisadan puolivälissä, on aluskannan uusiminen edessä. ”Ajatus on, että saamme liikenteeseen uusia, monikäyttöisyyteen soveltuvia rahtialuksia.” Burkov sanoi.
Pantina ja Burkov totesivat, että Venäjällä on vapaan vesiliikennöinnin näkökulmasta vielä tekemistä. ”Kaupallisten laivayhteyksien rakentaminen ei ole ollut eikä vieläkään ole helppoa, mutta prosessi on työn alla.”
Teksti Heli Koukkula-Teixeira, Suomen Vesitieyhdistys ry
