Riskianalyysi tarvitsee yhteiskuntatieteitä

Yhteiskuntatieteillä on työkalut analysoida ihmisten käyttäytymistä riskitilanteissa.

KORONAVIRUS on osoittanut, kuinka tärkeää on, että yhteiskunta osaa hallita riskejä. Moni haitallinen tapahtumaketju esiintyy harvoin mutta aiheuttaa toteutuessaan mittavat seuraukset. Riskien hallinta merkitsee niiden taustalla olevien syy-seuraussuhteiden ymmärtämistä ja päätösten tekemistä vahinkojen välttämiseksi.

Tämä on kuitenkin vaikeaa, sillä riskit ovat yhä monimutkaisempia. Niihin liittyy paljon epävarmuutta sekä erilaisia tulkintoja riskistä, sen vakavuudesta ja toteutumisen todennäköisyydestä. Esimerkiksi ilmastonmuutos on lisännyt hankalasti ymmärrettäviä ja ennustettavia syy-seuraussuhteita monien riskien taustalla.

Monimutkaiset riskit koskettavat yhteiskunnan eri alueita, kuten taloutta, kansanterveyttä ja ympäristöä. Usein ne ylittävät hallinnonalojen ja valtioiden rajat. Tällaisia riskejä arvioidaan ja hallitaan paitsi tiedon avulla myös arvojen kautta.

PÄÄTÖKSENTEON tueksi tarvitaan uudenlaista tieteidenvälistä riski­analyysia. Tämä tarkoittaa, että relevantit tieteenalat tarkastelevat riskiä omasta näkökulmastaan ja toistensa valossa ja yhdistävät näkökulmat kokonaisvaltaiseksi analyysiksi.

Perinteisesti riskianalyysi on mielletty luonnontieteiden, insinööritieteiden ja taloustieteiden aloihin kuuluvaksi. Monimutkaisten riskien hallinta vaatii kuitenkin myös yhteiskunta- ja ihmistieteellistä tietoa. Nämä tieteenalat tuovat riskianalyysiin avaintekijän, ihmisen toiminnan. Useimmat riskit ovat ihmisen aiheuttamia. Ihmiset niistä myös kärsivät ja toisaalta voivat ottaa niitä hallintaansa.

YHTEISKUNTA- JA IHMISTIETEILLÄ on monta tehtävää riskianalyysissa ja riskienhallinnan kehittämisessä.

Yhteiskunta- ja ihmistieteillä on työkalut analysoida ihmisten käyttäytymistä riskitilanteissa. Monen riskin hallinnassa keskeiseksi epävarmuudeksi nousee ihmisten toiminta. Tähän vaikuttaa se, millainen käsitys ihmisillä on riskistä, miten he sietävät riskiä ja miten he näkevät oman roolinsa sen hallinnassa. Ihmisen käyttäytymisen ymmärtäminen osana riskianalyysia parantaa riskin pienentämiseen tähtäävien toimenpiteiden tehokkuuden ennustettavuutta.

Yhteiskuntatieteitä tarvitaan tarkastelemaan ja kehittämään tapoja, joilla riskistä viestitään. Riskiviestintä on avainasemassa haitallisten tapahtumien ennakoinnissa ja ehkäisyssä sekä kriisitilanteissa. Sillä tarkoitetaan vuorovaikutteista riskiä koskevan tiedon vaihtoa tutkijoiden, viranomaisten, päättäjien, median, sidosryhmien ja kansalaisten kesken. Viestintä lisää tietoisuutta riskistä ja mahdollistaa tietoon perustuvien valintojen tekemisen. Sillä myös vaikutetaan ihmisten luottamukseen sääntöihin ja ohjeisiin sekä niiden takana oleviin tahoihin.

Lisäksi yhteiskuntatieteet voivat tarkastella arvoja, joita vasten yhteiskunnallisia päätöksiä riskien ja niiden ketjuuntuvien seurausten hallinnasta tehdään. Riskiä ja sen hyväksyttävyyttä peilataan vallitseviin arvoihin mietittäessä, millaisiin toimenpiteisiin on ryhdyttävä riskin pienentämiseksi.

Yhteiskuntatieteellinen tutkimus tuo taustalla olevat arvot läpinäkyväksi osaksi riskianalyysia ja päätöksen­tekoa.

Yhteiskuntatieteiden tehtävä on kehittää riskienhallinnan käytänteitä ja prosesseja vastaamaan monimutkaisten ja -tulkintaisten riskien haasteisiin. Tällaiset riskit vaativat usein paitsi asiantuntijoiden, virkamiesten ja päättäjien myös sidosryhmien osallistumista riskien analysointiin ja hallintaan. Näkökulmien lisääminen auttaa ymmärtämään riskejä. Sidosryhmien osallistuminen voi myös parantaa luottamusta kaikkien osapuolten välillä.

YLIOPISTOISSA tulisi kohdentaa resursseja riskianalyysin ja riskienhallinnan käytäntöjen kehittämiseen ja opetukseen. On tärkeää kouluttaa osaajia eri sektoreille, olipa kyse ympäristöstä, luonnonvarojen käytöstä, kansanterveydestä, logistiikasta, energiantuotannosta tai jostakin muusta.

Tarvitaan yhteistyötä tiedekuntien välille, jotta eri tieteenalojen edustajat voivat vuorovaikutteisesti kehittää osaamistaan, kokonais­valtaisia lähestymistapoja ja työ­kaluja tieteidenvälistä riskianalyysia varten. Erityisesti tulisi tiedostaa yhteiskunta- ja ihmistieteellisen näkökulman merkitys ja sen sitominen osaksi monitieteisiä riskianalyyseja.

 

Päivi Haapasaari
ma. professori Ekosysteemit ja ympäristö -tutkimusohjelmassa Helsingin yliopistossa
Kirjoitus on julkaistu Helsingin sanomien Vieraskynä-palstalla 13.7.2020