VISIIRI-projekti alkoi

Merikotkassa alkoi tänä keväänä uusi VISIIRI-projekti ”Vihreän siirtymän yhteistyö- ja innovaatioalusta logistiikkasektorille”. Projekti on saanut rahoitusta Uudenmaan liiton hallinnoimasta Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR). VISIIRI-projektissa on tavoitteena selvittää kysely- ja haastattelumenetelmän keinoin logistiikkasektorin kohtaamia haasteita ja ongelmia vihreän siirtymän toteuttamisessa sekä selvittää digi- ja kiertotaloussektorin yritysten osaamisen ja innovaatiopotentiaalin mahdollista hyödyntämistä ongelmien ratkaisemiseksi ja vihreän siirtymän toteuttamiseksi Kymenlaakson alueella. Vaikka eri kokoiset ja tyyppiset logistiikka-alan yritykset painivat erilaisten ongelmien kanssa, vihreään siirtymään liittyy myös yhteisiä haasteita, joiden ratkaisemisessa yhteistyö niin saman kuin eri alan yritysten kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Suomessa on korkean koulutustason ja osaamisen ansiosta hyvät mahdollisuudet saada logistiikka-alan yritykset kansainvälisestikin edelläkävijöiksi vihreässä siirtymässä ja saavuttaa sitä kautta myös kilpailuetu muihin nähden.  Se vaatii kuitenkin laajaa yhteistyötä sekä innovaatiopotentiaalin hyödyntämistä.

VISIIRI-projektissa käynnistetään yhteistyö- ja innovaatioalustakonseptin kehittämiseen ja käyttöönottoon tähtäävä työ. Projektissa laaditaan selvitys alustakonseptin kehittämistarpeista ja toteutetaan selvitystuloksiin pohjaava, korkeakouluopiskelijoita osallistava hackathon-tapahtuman ensi vuoden puolella. Alustakonseptin tavoitteena on tukea vihreää, vähähiilistä logistiikkaa ja sitä kautta paikallisen elinkeinorakenteen kestävää kehitystä vihreän kasvun ja kilpailukyvyn kautta.

 

Lisää tietoa VISIIRI-hankkeen sivuilta.

Digitaaliset oppimateriaalit ja simulaatiot öljyntorjuntaharjoitusten tukena

Digitaalinen Merikarhu 2.0 ja SIMREC -hankkeissa tutkitaan ja kehitetään digitaalisten ja virtuaalisten oppimisympäristöjen mahdollisuuksia kriisivalmiusharjoitteiden tukena. Erityisesti pandemia-aikana toimijoilla on ollut vaikeuksia toteuttaa lakisääteisiäkään harjoituksia jatkuvasti eläneiden rajoitteiden vuoksi. Toukokuussa 2022 päästiin hankkeissa vihdoin järjestämään ja havainnoimaan harjoitteita. Hyvin suunnitellun havainnoinnin ja analyysin avulla on mahdollista suunnitella toimivia digimateriaaleja ja virtuaaliharjoitteita sekä nostaa esiin nykyisen harjoitusmallin kehittämiskohteita.

 

Digitaalinen Merikarhu 2.0: Sataman turvallisuusharjoitukset pohjana digitaalisille harjoituksille

HaminaKotkan satama järjestää säännöllisesti nestesatamassa toimiville yrityksille nestelaiturien sammutusharjoituksia ja öljypuomiharjoituksia. Harjoitusten tarkoituksena on kerrata hätätilanteita varten niitä toimintatapoja, jotka tukevat pelastuslaitoksen toimia mahdollisimman hyvin heti onnettomuuden havaitsemisen jälkeen.

Digitaalinen Merikarhu 2.0 -hankkeen yhtenä tavoitteena on täydentää näitä harjoituksia luomalla digitaalisia oppimisympäristöjä öljyntorjunta- ja palontorjuntaharjoituksia varten yhteistyössä sataman kanssa. Harjoituksia varten luodaan pedagogisesti järkeviä digitaalisia harjoituksia, joilla voidaan varmistaa harjoitustoiminta myös poikkeusoloissa. Digitaalinen ympäristö ei korvaa käytännön harjoittelua, mutta sen avulla on mahdollista täydentää liveharjoitusten tavoitteiden hahmottamista ja oppimista tavoilla, jotka eivät ole mahdollisia operatiivisen harjoituksen aikana. Etäyhteydet mahdollistavat myös harjoitusten suorittamisen laajemmalla kokoonpanolla.

Ensimmäisessä vaiheessa digitaalisten harjoitusten suunnittelua varten hanke osallistui Mussalon satamassa toukokuussa 2022 järjestettyyn käytännön öljypuomiharjoitukseen. Harjoituksen kulkua tarkkailtiin harjoitukseen osallistuvien näkökulmasta ja pyydettiin heiltä palautetta harjoituksen onnistumisesta. Erityisesti haluttiin saada palautetta siitä, mitkä osa-alueet käytännön harjoituksessa toimivat hyvin, ja oliko harjoituksessa joitakin osia joihin kaivattiin parannuksia. Harjoitusten aikana kuvattiin myös havainnollistavaa video- ja valokuvamateriaalia, joita hyödynnetään digitaalisissa harjoitteissa. Tavoitteena on päästä pilotoimaan digitaalisia harjoituksia vuoden 2023 alkuun mennessä.

SIMREC: Tilannekuvan muodostuminen ja merkitys öljyntorjuntasimulaatioissa

SIMREC-hankkeessa järjestettiin harjoituspäivä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkin ja ammattioppilaitos Ekamin yhteisillä öljyntorjuntasimulaattoreilla. Hankkeen Aalto-yliopiston tutkijat olivat mallintaneet itäiselle Suomenlahdelle todennäköisen öljyonnettomuusskenaarion, jonka toteuttamista varten simulaattoreille oli luotu uusi mallinnus onnettomuusalueesta. Xamkin harjoitusmallia noudattaen Rajavartiolaitoksen ja Kymenlaakson pelastuslaitoksen edustajat toteuttivat öljyvuodon etsintä- ja puominvetoharjoitukset.

Helsingin yliopiston ja Merikotka-yhdistyksen edustajat havainnoivat harjoituksen etenemistä hankkeessa kehittämäänsä kriisisimulaatioille tarkoitettua tilannekuva-analyysiprotokollaa soveltaen. Harjoituksen havainnoinnin tavoitteena oli toisaalta testata kehitettyä protokollaa ja toisaalta tutkia sitä, miten toimijat muodostivat yhteisen tilannekuvan ja toimivat sen mukaisesti. Harjoituksen osallistujista osa oli sijoitettuna komentokeskusta edustaneeseen luokkahuoneeseen, osa jakaantuneena kahteen erilliseen öljyntorjunta-aluksen komentosiltaa simuloivaan huoneeseen. Kukin yksikkö teki havaintoja tilanteesta omista sijainneistaan komentokeskuksen ohjeistuksen mukaan. Kommunikaatio tapahtui radioyhteyden välityksellä, kuten oikeassakin öljyntorjuntatilanteessa.

Harjoituksen aikana syntyi oivalluksia ja tapahtui oppimista, ja harjoituksen osallistujat kokivat simulaattoriharjoitteet hyödyllisenä harjoittelumuotona. Havaintoaineisto tullaan analysoimaan kesän 2022 aikana, mikä tulee tuottamaan yksityiskohtaisemman kuvan siitä, mitä kaikkea harjoitteissa tapahtui ja mihin tulevien harjoitusten suunnittelussa voisi kiinnittää huomiota erityisesti usean toimijan yhteisen tilannekuvan muodostamisen näkökulmasta.

Itämeri-kylä avautuu Kotkan Meripäiville

Itämeri-kylässä vietetään tänä kesänä syntymäpäiviä! Itäisen Suomenlahden kansallispuisto täyttää 40 vuotta ja Itämeri-kyläkin on jo 10-vuotias. Kylän teemoina ovat luonnonmonimuotoisuus ja roskaantuminen. Tarjolla on myös ajankohtaista tietoa kestävästä ja turvallisesta pienveneilystä. Lasten suosikkia, merilimaa, pääset valmistamaan mahdollisimman ympäristöystävällisellä tavalla. Lisäksi voit tulla rakentamaan kanssamme monimuotoista ja värikästä kalaparvea Itämeri-kylän seinälle.

AUKIOLOAJAT

Ke 27.7 klo 18:30-21
To 28.7 klo 10-19
Pe 29.7 klo 10-19
La 30.7 klo 10-19

OHJELMA

Veneilyaiheinen työpaja
TO 28.7. klo 11-12
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu on mukana CBSmallPorts-hankkeessa, joka järjestää työpajan kaikille pienveneilystä kiinnostuneille. Työpajan aiheina ovat energiatehokas ja turvallinen veneily sekä Itämeren veneilykohteet Suomessa, Ruotsissa ja Baltiassa.

Työpajan kielenä on suomi ja englanti. Ei vaadi ennakkoilmoittautumista.
Lisätietoja XAMK projektipäällikkö Jussi Sutela 050-475 5396


Lukukoirat Olga ja Joose
TO 28.7 klo 12-14
PE 29.7 klo 12-14
Tule lukemaan Olgalle ja Jooselle meriaiheisia kirjoja.

Päivitämme tapahtumaa koskevat tiedot tälle sivulle.

 

YHTEISTYÖKUMPPANIT 2022

Baltic Sea Action Group
Etelä-Suomen Merikalastajain liitto ry
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
Kaakkois-Suomen ELY-keskus
Kotkan kaupunki, ympäristöpalvelut
Kymenlaakson Jäte Oy
Kymen Vesi Oy
Luontokoulu Haili
Metsähallitus, luontopalvelut

 

Emilia Luoma projektitukijaksi VISIIRI-hankkeeseen

Filosofian maisteri Emilia Luoma on valittu Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskukseen projektitutkijaksi VISIIRI-hankkeeseen. Luoma aloitti Merikotkassa 1. toukokuuta 2022.

Luoma siirtyi Merikotkaan Helsingin yliopiston Bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta, jossa hän on työskennellyt väitöskirjatutkijana Kalatalouden ja ympäristöriskien tutkimusryhmässä. Hänen väitöstutkimuksensa tavoitteena on syventää systeemistä ymmärrystä liittyen meriympäristön hallintaan sekä etsiä menetelmiä ja käytäntöjä, joilla tukea kestävää kehitystä. Luoma on työskennellyt useissa Merikotkan tutkimushankkeissa liittyen meriliikenteen vieraslajiriskeihin, pienvenesatamien kestävään kehitykseen ja öljyntorjuntaan.

Tule meille töihin! Haemme tiimiin uutta projektitutkijaa

Haemme tutkimustiimiimme uutta

PROJEKTITUTKIJAA

jonka tehtävänä on toteuttaa kansallisen VISIIRI-hankkeen tutkimustyö hyväksytyn hankesuunnitelman mukaisesti. Tehtävä täytetään määräaikaisena ajalle 1.4.2022 – 31.7.2023.

Toivomme hakijalta:
– tehtävään soveltuvaa ylempää korkeakoulututkintoa (yamk, maisteri tai tohtori)
– kokemusta itsenäisestä tutkimuksen suunnittelusta ja toteutuksesta sekä tulosten raportoinnista
– oma-aloitteista työotetta sekä kykyä työskennellä erilaisten ihmisten kanssa
– sujuvaa kirjallista ja suullista suomen ja englannin kielen taitoa

Eduksi katsotaan asiantuntemus logistiikka- ja ympäristötutkimuksen alalta sekä kokemus haastattelututkimuksen tekemisestä ja sidosryhmien osallistamisesta.

Tarjoamme:
– paikan asiantuntevassa hanketiimissä sekä mahdollisuuden oman osaamisen kehittämiseen osana kansainvälisen tutkimusverkoston toimintaa
– mahdollisuuden luoda uutta yhdessä hankkeen tiimin ja sidosryhmien kanssa
– mahdollisuuden verkostoitua ja rakentaa kumppanuuksia
– joustavat käytännöt työn tekemisen suhteen. Tavoittelemme yhdessä työsuhteelle jatkoa, mikäli projektirahoitukset tarjoavat siihen mahdollisuuden.
– kattavan työterveyshuollon ja hyvät työsuhde-edut, joista voit nauttia vapaa-aikanasi

Hakemukset ansioluetteloineen pyydetään lähettämään 18.3.2022 mennessä sähköpostitse osoitteeseen anna.kiiski@merikotka.fi

Kiinnostuitko, soittele ja kysy lisää:

Anna Kiiski, toiminnanjohtaja
p. 040 752 4392

Öljyriskien hallinnassa tarvitaan dialogiin kannustavia työkaluja

YTM Tuuli Parviaisen yhteiskunnallisen ympäristötieteen väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistolla 16.12.2021. Vastaväittäjänä toimi tohtori Annika E. Nilsson Luulajan teknillisestä yliopistosta, Ruotsista. Parviaisen opinnäytetyötä ohjasi Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus Merikotkan Kotkan johtoryhmän jäsen, professori Sakari Kuikka Helsingin yliopistosta. Toinen ohjaaja, dosentti Päivi Haapasaari oli myös johtoryhmän jäsenenä vuosina 2019 – 2020. Opinnäytetyö on syntynyt osana Merikotka-tutkimusverkoston yhteisiä projekteja BONUS BALTIMARI ja CEARCTIC.

Englanninkielisen opinnäytetyön otsikko on “Coping with contested risks: Exploring how oil spill risks are governed through governmentalities” ja se koostuu kolmesta tieteellisestä artikkelista ja niiden yhteenvedosta. Kokonaisuus osoittaa, kuinka nykyisellä hallintotavalla öljyvuotoriskit tehdään paremmin ”hallittaviksi” vähentämällä niiden sosioekologista kompleksisuutta. Kompleksisuudella viitataan tässä yhteydessä epävarmuuteen ja monitulkintaisuuteen, joka johtuu erilaisista, joskus ristiriitaisista riskin tulkinnoista ja riskikäsityksistä. Nämä ja riskeihin liittyvät yhteiskunnalliset arvot ja tietojärjestelmät jäävät usein huomiotta.

Parviainen tarkastelee opinnäytetyössään, miten nykyistä öljyntorjuntariskien hallinnointia voitaisiin parantaa tukemalla uusia tapoja tuottaa tietoa politiikan ja käytännön pohjalta. Hän tutkii, kuinka toimijoille yhteisesti hahmotettavat rajakohteet, kuten riskimallit ja -arvioinnit, voisivat tukea eri sidosryhmien keskinäistä ymmärrystä ja yhteistoiminnallista tiedontuotantoa ja edelleen siirtää tätä tietämystä käytäntöön.

”Tieteellä ja tieteellisellä tiedolla on korvaamaton rooli öljyvuotoriskien hallinnassa”, Tuuli Parviainen sanoo. ”Riskejä tarkastellaan kuitenkin usein varsin kapeasti, vaihtoehtoisia rajauksia harkitsematta”, hän toteaa ja jatkaa: ”Hallintoprosessit perustuvat pitkälti teknis-luonnontieteelliseen tietoon, eikä muiden tieteenalojen tuottama tai tutkimusyhteisön ulkopuolelta tuleva tieto näin ollen integroidu tosielämän päätöksentekoprosesseihin. Tutkimuskysymyksen ja -aineiston kapeus johtaa ennalta tunnettuihin ratkaisuihin, joissa riskien perimmäisiä syitä ei huomioida.”

Sidosryhmiä yhteiskunnan eri aloilta osallistava lähestymistapa huomioi globaaliin ympäristön muutokseen liittyvien sosioekologisten riskien monimutkaisuuden ja monitahoisuuden. Tuuli Parviaisen väitöskirja osoittaa tarpeen uusille, joustaville meriympäristöriskien arvioinnin ja hallinnon lähestymistavoille ja työkaluille. Työkalut kannustavat pohdiskeluun ja dialogiin kilpailevien tavoitteiden ympärillä, helpottavat yhteistyötä ja tiedon yhteistuotantoa, sekä edistävät sosiaalista oppimista innovatiivisin tavoin.

Opinnäytetyön yhteenveto-osion voi ladata Helsingin yliopiston Helda-julkaisuarkistosta.

Toimiva jätevesihuolto edistää veneilyn kestävyyttä

Merikotka-tutkimusverkoston tutkijoiden uusin artikkeli julkaistiin äskettäin kansainvälisessä Marine Pollution Bulletin -tiedelehdessä. Artikkeli perustuu 30MILES-projektin aikana kerättyihin aineistoihin. Projekti keskittyi itäisen Suomenlahden pienvenesatamaverkoston kestävään kehittämiseen.

Venesatamien kestävään kehittämiseen liittyvissä kysely- ja haastatteluaineistoissa veneilijöiden huomioi kiinnittyi eniten jätehuoltoasioihin – erityisesti veneissä syntyviin käymäläjätevesiin.  Veneilijät näyttivät usein kohtaavan imutyhjennysasemien käyttöön liittyviä ongelmia, joista satamatoimijat eivät vaikuttaneet olevan tietoisia. Kirjallisuuskatsaus osoitti, että veneilijöillä on samanlaisia ​​ongelmia myös muualla maailmassa.

Vuodesta 2005 lähtien veneissä syntyvän käymäläjätteen purkaminen Suomen rannikkoalueilla on ollut kiellettyä. Kaikissa veneissä, joissa on vesi-wc, tulee olla myös septisäiliö, joka tyhjennetään imutyhjennysasemalla. Suomessa tyhjennysasemat sijaitsevat yleensä joko luonnonsatamissa tai rakennetuissa venesatamissa. Saariston luonnonsatamissa kelluvia asemia ylläpitää useimmiten ympäristöyhdistys Pidä Saaristo Siistinä ry, kun taas satamissa sijaitsevia asemia ylläpitävät satamaoperaattorit. Veneissä syntyvää, vesiä paikallisesti rehevöittävää käymäläjätettä kaadetaan edelleen usein Itämereen. Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskuksen taannoisen 30MILES -projektin tuloksiin pohjaava tutkimusartikkeli selittää syitä ja ehdottaa parannuksia. (Kuva: Pidä Saaristo Siistinä ry, kuvaaja HL-Metal Oy / Erik Saanila)
Vuodesta 2005 lähtien veneissä syntyvän käymäläjätteen purkaminen Suomen rannikkoalueilla on ollut kiellettyä. Kaikissa veneissä, joissa on vesi-wc, tulee olla myös septisäiliö, joka tyhjennetään imutyhjennysasemalla. Suomessa tyhjennysasemat sijaitsevat yleensä joko luonnonsatamissa tai rakennetuissa venesatamissa. Saariston luonnonsatamissa kelluvia asemia ylläpitää useimmiten ympäristöyhdistys Pidä Saaristo Siistinä ry, kun taas satamissa sijaitsevia asemia ylläpitävät satamaoperaattorit. Veneissä syntyvää, vesiä paikallisesti rehevöittävää käymäläjätettä kaadetaan edelleen usein Itämereen. Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskuksen taannoisen 30MILES -projektin tuloksiin pohjaava tutkimusartikkeli selittää syitä ja ehdottaa parannuksia. (Kuva: Pidä Saaristo Siistinä ry, kuvaaja HL-Metal Oy / Erik Saanila)

Kirjoittajat tekivät toimijaverkkoteoriaan pohjautuvan analyysin ymmärtääkseen ja kuvatakseen mekanismeja, joiden kautta veneiden jätevesihuolto vaikuttaa venesatamien kestävään kehittämiseen. Artikkelissa esitetään kattava kuvaus yhdestä sosio-eko-teknisestä järjestelmästä, jossa erilaiset tunnistetut toimijat ja tekijät voivat vuorovaikutuksessa keskenään joko edistää tai estää kestävän pienvenesatamatoiminnan ja huviveneilyn toteutumista. Satamiin asennetut imutyhjennysasemat ovat veneilijöiden arvostamia venesataman ydinpalveluita. Samalla ne toimivat niin sanottuina hallinta-artefakteina, jotka ohjaavat veneilijöiden toimintaa venesatamissa, mutta myös merellä. Näin imutyhjennysasemat vaikuttavat samanaikaisesti sekä venesatamatoiminnan, että veneilyn kestävyyteen.

Artikkelin tulokset osoittavat, että huomion kiinnittäminen nimenomaa venesatamien jätehuoltopalveluihin on omiaan edistämään ns. kestävän kehityksen kierteen syntymistä. Tällainen kierre tuottaa synergiaetuja ympäristön tilaan, paikallisasukkaiden hyvinvointiin ja alueelliseen talouskehitykseen liittyvien tavoitteiden kesken. Asianmukaisilla ympäristöä suojelevilla toimilla säilytetään ja suojataan ekosysteemipalveluita, joiden varaan luontoturismi rakentuu ja joiden heikkeneminen todennäköisesti saisi vierailijat pitkällä aikavälillä hylkäämään kohteen. Venesataman jätehuolto palvelee sekä vierailevien veneilijöiden että paikallisten asukkaiden tarpeita. Se antaa veneilijöille mahdollisuuden toimia ympäristötietoisesti ja samalla ylläpitää ympäristön hyvää tilaa asukkaiden kotiseudulla.

Artikkeli tarjoaa lukuisia tutkimustietoon perustuvia ideoita ja suosituksia pienveneiden jätevesihuollon sekä venesatamien kestävän kehityksen parantamiseksi.

 

Alkuperäinen artikkeli:

Renne Vantola, Emilia Luoma, Tuuli Parviainen and Annukka Lehikoinen (2021). Sustainability manifesting as a multi-material and -sited network effect: How boat-sourced sewage management facilities serve as governance artefacts advancing sustainability in nautical tourism. Marine Pollution Bulletin 173, Part B. (Ilmaislinkki artikkeliin)

Väitös merenpohjien kaivostoiminnan ympäristövaikutuksista

FM Laura Kaikkosen ympäristötieteiden alaan kuuluvan väitöskirjan tarkastustilaisuus järjestettiin Helsingin yliopistolla 29.10.2021. Väitöstilaisuudessa vastaväittäjänä toimi professori Anna Metaxas kanadalaisen Dalhousie -yliopiston oseanografian laitokselta. Väitöskirjan yhtenä ohjaajana on toiminut Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus Merikotkan johtoryhmän jäsen, professori Sakari Kuikka Helsingin yliopistosta. Väitöskirja syntyi osana Kuikan johtamaa työkokonaisuutta Suomen akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Smartsea-hankkeessa.

Kaikkosen väitöskirja, ”Risks out of depth? A study on the environmental impacts of seabed mining” koostuu neljästä tieteellisestä artikkelista ja yhteenveto-osiosta. Kokonaisuudessa arvioidaan monipuolisesti merenpohjan kaivostoimintaan liittyviä ympäristöriskejä, alkaen ongelman jäsentelystä ja olemassa olevan tiedon synteesistä aina todennäköisyyspohjaisen riskianalyysimallin kehittämiseen. Kokonaisuuden viimeisessä artikkelissa pureudutaan kyselytutkimuksen keinoin asenteisiin ihmisille enimmäkseen saavuttamattomia merenpohjia, sekä kaivostoiminnasta niille aiheutuvia haittoja kohtaan.

Merenpohjan kaivostoiminnasta odotetaan maailmanlaajuisesti ratkaisuja muun muassa akkuteollisuuden kasvavaan mineraalivarojen kysyntään, minkä vuoksi tarvitaan parempaa tietopohjaa ja tehokkaita menetelmiä toiminnan ympäristövaikutusten ja sääntelyn tarpeen arvioimiseksi. Kaikkosen väitöskirja tarjoaa tieteellisesti päteviä ratkaisuja, tietoa ja pohdintaa aiheesta.

”Koska merenpohjan kaivoshankkeet ovat vasta kehitysvaiheessa, mineraalivarojen hyödyntämiseen ja sen ympäristövaikutuksiin liittyy merkittäviä epävarmuuksia”, Kaikkonen sanoo ja jatkaa kertomalla, että rajoittamattomalla mineraalien nostolla voi olla meriekosysteemin toimintaan mittavia vaikutuksia, jotka on selvitettävä ennen kuin kaupallista toimintaa voidaan harkita. ”Vasta kehittymässä oleviin ihmistoimintoihin liittyvien riskien kattavampi ymmärtäminen on ylipäätään välttämätöntä merialueiden hallitsemattoman teollistumisen ehkäisemiseksi ja meriympäristön hyvän tilan ja hoidon varmistamiseksi”, Laura Kaikkonen korostaa.

Opinnäytetyön yhteenveto-osion voi ladata Helda-julkaisuarkistosta.