Öljyriskien hallinnassa tarvitaan dialogiin kannustavia työkaluja

YTM Tuuli Parviaisen yhteiskunnallisen ympäristötieteen väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistolla 16.12.2021. Vastaväittäjänä toimi tohtori Annika E. Nilsson Luulajan teknillisestä yliopistosta, Ruotsista. Parviaisen opinnäytetyötä ohjasi Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus Merikotkan Kotkan johtoryhmän jäsen, professori Sakari Kuikka Helsingin yliopistosta. Toinen ohjaaja, dosentti Päivi Haapasaari oli myös johtoryhmän jäsenenä vuosina 2019 – 2020. Opinnäytetyö on syntynyt osana Merikotka-tutkimusverkoston yhteisiä projekteja BONUS BALTIMARI ja CEARCTIC.

Englanninkielisen opinnäytetyön otsikko on “Coping with contested risks: Exploring how oil spill risks are governed through governmentalities” ja se koostuu kolmesta tieteellisestä artikkelista ja niiden yhteenvedosta. Kokonaisuus osoittaa, kuinka nykyisellä hallintotavalla öljyvuotoriskit tehdään paremmin ”hallittaviksi” vähentämällä niiden sosioekologista kompleksisuutta. Kompleksisuudella viitataan tässä yhteydessä epävarmuuteen ja monitulkintaisuuteen, joka johtuu erilaisista, joskus ristiriitaisista riskin tulkinnoista ja riskikäsityksistä. Nämä ja riskeihin liittyvät yhteiskunnalliset arvot ja tietojärjestelmät jäävät usein huomiotta.

Parviainen tarkastelee opinnäytetyössään, miten nykyistä öljyntorjuntariskien hallinnointia voitaisiin parantaa tukemalla uusia tapoja tuottaa tietoa politiikan ja käytännön pohjalta. Hän tutkii, kuinka toimijoille yhteisesti hahmotettavat rajakohteet, kuten riskimallit ja -arvioinnit, voisivat tukea eri sidosryhmien keskinäistä ymmärrystä ja yhteistoiminnallista tiedontuotantoa ja edelleen siirtää tätä tietämystä käytäntöön.

”Tieteellä ja tieteellisellä tiedolla on korvaamaton rooli öljyvuotoriskien hallinnassa”, Tuuli Parviainen sanoo. ”Riskejä tarkastellaan kuitenkin usein varsin kapeasti, vaihtoehtoisia rajauksia harkitsematta”, hän toteaa ja jatkaa: ”Hallintoprosessit perustuvat pitkälti teknis-luonnontieteelliseen tietoon, eikä muiden tieteenalojen tuottama tai tutkimusyhteisön ulkopuolelta tuleva tieto näin ollen integroidu tosielämän päätöksentekoprosesseihin. Tutkimuskysymyksen ja -aineiston kapeus johtaa ennalta tunnettuihin ratkaisuihin, joissa riskien perimmäisiä syitä ei huomioida.”

Sidosryhmiä yhteiskunnan eri aloilta osallistava lähestymistapa huomioi globaaliin ympäristön muutokseen liittyvien sosioekologisten riskien monimutkaisuuden ja monitahoisuuden. Tuuli Parviaisen väitöskirja osoittaa tarpeen uusille, joustaville meriympäristöriskien arvioinnin ja hallinnon lähestymistavoille ja työkaluille. Työkalut kannustavat pohdiskeluun ja dialogiin kilpailevien tavoitteiden ympärillä, helpottavat yhteistyötä ja tiedon yhteistuotantoa, sekä edistävät sosiaalista oppimista innovatiivisin tavoin.

Opinnäytetyön yhteenveto-osion voi ladata Helsingin yliopiston Helda-julkaisuarkistosta.

Artikkeli: Toimiva jätevesihuolto edistää veneilyn ja venesatamien kestävyyttä kokonaisvaltaisesti

Merikotka-tutkimusverkoston tutkijoiden uusin artikkeli julkaistiin äskettäin kansainvälisessä Marine Pollution Bulletin -tiedelehdessä. Artikkeli perustuu 30MILES-projektin aikana kerättyihin aineistoihin. Projekti keskittyi itäisen Suomenlahden pienvenesatamaverkoston kestävään kehittämiseen.

Venesatamien kestävään kehittämiseen liittyvissä kysely- ja haastatteluaineistoissa veneilijöiden huomioi kiinnittyi eniten jätehuoltoasioihin – erityisesti veneissä syntyviin käymäläjätevesiin.  Veneilijät näyttivät usein kohtaavan imutyhjennysasemien käyttöön liittyviä ongelmia, joista satamatoimijat eivät vaikuttaneet olevan tietoisia. Kirjallisuuskatsaus osoitti, että veneilijöillä on samanlaisia ​​ongelmia myös muualla maailmassa.

Vuodesta 2005 lähtien veneissä syntyvän käymäläjätteen purkaminen Suomen rannikkoalueilla on ollut kiellettyä. Kaikissa veneissä, joissa on vesi-wc, tulee olla myös septisäiliö, joka tyhjennetään imutyhjennysasemalla. Suomessa tyhjennysasemat sijaitsevat yleensä joko luonnonsatamissa tai rakennetuissa venesatamissa. Saariston luonnonsatamissa kelluvia asemia ylläpitää useimmiten ympäristöyhdistys Pidä Saaristo Siistinä ry, kun taas satamissa sijaitsevia asemia ylläpitävät satamaoperaattorit. Veneissä syntyvää, vesiä paikallisesti rehevöittävää käymäläjätettä kaadetaan edelleen usein Itämereen. Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskuksen taannoisen 30MILES -projektin tuloksiin pohjaava tutkimusartikkeli selittää syitä ja ehdottaa parannuksia. (Kuva: Pidä Saaristo Siistinä ry, kuvaaja HL-Metal Oy / Erik Saanila)
Vuodesta 2005 lähtien veneissä syntyvän käymäläjätteen purkaminen Suomen rannikkoalueilla on ollut kiellettyä. Kaikissa veneissä, joissa on vesi-wc, tulee olla myös septisäiliö, joka tyhjennetään imutyhjennysasemalla. Suomessa tyhjennysasemat sijaitsevat yleensä joko luonnonsatamissa tai rakennetuissa venesatamissa. Saariston luonnonsatamissa kelluvia asemia ylläpitää useimmiten ympäristöyhdistys Pidä Saaristo Siistinä ry, kun taas satamissa sijaitsevia asemia ylläpitävät satamaoperaattorit. Veneissä syntyvää, vesiä paikallisesti rehevöittävää käymäläjätettä kaadetaan edelleen usein Itämereen. Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskuksen taannoisen 30MILES -projektin tuloksiin pohjaava tutkimusartikkeli selittää syitä ja ehdottaa parannuksia. (Kuva: Pidä Saaristo Siistinä ry, kuvaaja HL-Metal Oy / Erik Saanila)

Kirjoittajat tekivät toimijaverkkoteoriaan pohjautuvan analyysin ymmärtääkseen ja kuvatakseen mekanismeja, joiden kautta veneiden jätevesihuolto vaikuttaa venesatamien kestävään kehittämiseen. Artikkelissa esitetään kattava kuvaus yhdestä sosio-eko-teknisestä järjestelmästä, jossa erilaiset tunnistetut toimijat ja tekijät voivat vuorovaikutuksessa keskenään joko edistää tai estää kestävän pienvenesatamatoiminnan ja huviveneilyn toteutumista. Satamiin asennetut imutyhjennysasemat ovat veneilijöiden arvostamia venesataman ydinpalveluita. Samalla ne toimivat niin sanottuina hallinta-artefakteina, jotka ohjaavat veneilijöiden toimintaa venesatamissa, mutta myös merellä. Näin imutyhjennysasemat vaikuttavat samanaikaisesti sekä venesatamatoiminnan, että veneilyn kestävyyteen.

Artikkelin tulokset osoittavat, että huomion kiinnittäminen nimenomaa venesatamien jätehuoltopalveluihin on omiaan edistämään ns. kestävän kehityksen kierteen syntymistä. Tällainen kierre tuottaa synergiaetuja ympäristön tilaan, paikallisasukkaiden hyvinvointiin ja alueelliseen talouskehitykseen liittyvien tavoitteiden kesken. Asianmukaisilla ympäristöä suojelevilla toimilla säilytetään ja suojataan ekosysteemipalveluita, joiden varaan luontoturismi rakentuu ja joiden heikkeneminen todennäköisesti saisi vierailijat pitkällä aikavälillä hylkäämään kohteen. Venesataman jätehuolto palvelee sekä vierailevien veneilijöiden että paikallisten asukkaiden tarpeita. Se antaa veneilijöille mahdollisuuden toimia ympäristötietoisesti ja samalla ylläpitää ympäristön hyvää tilaa asukkaiden kotiseudulla.

Artikkeli tarjoaa lukuisia tutkimustietoon perustuvia ideoita ja suosituksia pienveneiden jätevesihuollon sekä venesatamien kestävän kehityksen parantamiseksi.

 

Alkuperäinen artikkeli:

Renne Vantola, Emilia Luoma, Tuuli Parviainen and Annukka Lehikoinen (2021). Sustainability manifesting as a multi-material and -sited network effect: How boat-sourced sewage management facilities serve as governance artefacts advancing sustainability in nautical tourism. Marine Pollution Bulletin 173, Part B. (Ilmaislinkki artikkeliin)

Väitös merenpohjien kaivostoiminnan ympäristövaikutuksista

FM Laura Kaikkosen ympäristötieteiden alaan kuuluvan väitöskirjan tarkastustilaisuus järjestettiin Helsingin yliopistolla 29.10.2021. Väitöstilaisuudessa vastaväittäjänä toimi professori Anna Metaxas kanadalaisen Dalhousie -yliopiston oseanografian laitokselta. Väitöskirjan yhtenä ohjaajana on toiminut Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus Merikotkan johtoryhmän jäsen, professori Sakari Kuikka Helsingin yliopistosta. Väitöskirja syntyi osana Kuikan johtamaa työkokonaisuutta Suomen akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Smartsea-hankkeessa.

Kaikkosen väitöskirja, ”Risks out of depth? A study on the environmental impacts of seabed mining” koostuu neljästä tieteellisestä artikkelista ja yhteenveto-osiosta. Kokonaisuudessa arvioidaan monipuolisesti merenpohjan kaivostoimintaan liittyviä ympäristöriskejä, alkaen ongelman jäsentelystä ja olemassa olevan tiedon synteesistä aina todennäköisyyspohjaisen riskianalyysimallin kehittämiseen. Kokonaisuuden viimeisessä artikkelissa pureudutaan kyselytutkimuksen keinoin asenteisiin ihmisille enimmäkseen saavuttamattomia merenpohjia, sekä kaivostoiminnasta niille aiheutuvia haittoja kohtaan.

Merenpohjan kaivostoiminnasta odotetaan maailmanlaajuisesti ratkaisuja muun muassa akkuteollisuuden kasvavaan mineraalivarojen kysyntään, minkä vuoksi tarvitaan parempaa tietopohjaa ja tehokkaita menetelmiä toiminnan ympäristövaikutusten ja sääntelyn tarpeen arvioimiseksi. Kaikkosen väitöskirja tarjoaa tieteellisesti päteviä ratkaisuja, tietoa ja pohdintaa aiheesta.

”Koska merenpohjan kaivoshankkeet ovat vasta kehitysvaiheessa, mineraalivarojen hyödyntämiseen ja sen ympäristövaikutuksiin liittyy merkittäviä epävarmuuksia”, Kaikkonen sanoo ja jatkaa kertomalla, että rajoittamattomalla mineraalien nostolla voi olla meriekosysteemin toimintaan mittavia vaikutuksia, jotka on selvitettävä ennen kuin kaupallista toimintaa voidaan harkita. ”Vasta kehittymässä oleviin ihmistoimintoihin liittyvien riskien kattavampi ymmärtäminen on ylipäätään välttämätöntä merialueiden hallitsemattoman teollistumisen ehkäisemiseksi ja meriympäristön hyvän tilan ja hoidon varmistamiseksi”, Laura Kaikkonen korostaa.

Opinnäytetyön yhteenveto-osion voi ladata Helda-julkaisuarkistosta.

INFUTURE päätöskonferenssi 30.11.-1.12.2021

INFUTURE-projekti etsii laaja-alaisia ratkaisuja kestävään ja kustannustehokkaaseen sisävesiliikenteen tukemiseen. INFUTURE -projekti on toteutettu yhteistyössä suomalaisten ja venäläisten alan asiantuntijoiden kanssa. Työtä on rahoittanut Kaakkois-Suomi – Venäjä ENI CBC 2014-2020 -ohjelma.

INFUTURE päätöskonferenssi
Vesiväylät – askel kohti vihreää siirtymää

Ti 30.11.–ke 1.12.2021

Konferenssi keskittyy hankkeen tutkimustulosten esittelyyn neljän eri teemakokonaisuuden kautta. Ensimmäinen teema ”Kohti vihreää siirtymää” keskittyy EU:n Green Deal ja Fit for 55 ohjelmiin sekäa kansallisiin päästövähennystavoitteisiin sisävesiliikenteen näkökulmasta. Toinen teema korostaa sisävesiliikenteen mahdollisuuksia ja potentiaalia tänä päivänä. Kolmannen teeman tavoitteena on esitellä parhaita käytäntöjä ja älykkäitä ratkaisuja sisävesiliikenteeseen liittyvän infrastruktuurin ja satamatoimintojen kehittämiseksi. Viimeinen, neljäs istunto luotaa tulevaisuuden visioita sisävesistä kestävänä tavarankuljetustapana.

Konferenssin puhujina INFUTURE projektin tutkijoiden lisäksi on korkean tason asiantuntijoita, kuten esimerkiksi:

  • Marta Wolska, EU komissio, liikkuvuuden ja liikenteen pääosasto
  • Benjamin Boyer ja Laure Roux, Reinin merenkulun keskuskomissio
  • Eero Hokkanen, Liikenne- ja viestintäministeriö
  • Tomi Solakivi, Turun yliopisto
  • Claudia Beumer, VT Group
  • Jarkko Toivola, Väylävirasto
  • Ville Hinkka, Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy
  • Olga Ansberg, satamalogistiikkajohtaja, Viipurin satama
  • Kevin Desmond, Inland Waterway International, vaihtoehtoisten polttoaineiden komitea

 

INFUTURE päätöskonferenssi järjestetään Kotkassa, Merikeskus Vellamossa. Voit osallistua konferenssiin tai sen osiin sekä paikan päällä että verkkoyhteyden kautta.

OHJELMA

ILMOTTAUTUMINEN

Konferenssi on maksuton.

Väitös AIS-datan käytöstä alusten yhteentörmäysriskin arvioinnissa

Tutkija Lei Du puolusti menestyksekkäästi meriteknologian alan väitöskirjaansa Aalto yliopistolla järjestetyssä väitöstilaisuudessa 1.10.2021. Vastaväittäjänä toimi apulaisprofessori Rafał Szłapczyński Gdanskin teknillisestä yliopistosta Puolasta. Väitöskirjan on ohjannut Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus Merikotkan johtoryhmän jäsen, apulaisprofessori Osiris Valdez Banda Aalto yliopistosta.

Väitöskirja Maritime Traffic Risk Analysis in the Northern Baltic Sea from AIS data, koostuu viidestä tieteellisestä artikkelista ja yhteenveto-osiosta. Se tarkastelee ja kehittää meriliikenteen riskianalyysin viitekehystä ja menetelmiä, tavoitteenaan tukea päätöksentekoa alusonnettomuuksien, erityisesti yhteentörmäyksien, ehkäisemiseksi, sekä niihin varautumiseksi.

Dun väitöskirjan keskiössä on AIS-aineistoista tunnistettavien kriittisten, niin sanottujen läheltä piti -tilanteiden hyödyntäminen ja analysointi riskien arvioinnin perustana. Lyhenne AIS viittaa automaattisiin tunnistusjärjestelmiin, jotka seuraavat alusten liikkeitä ja joita käyttävät alusliikennepalvelu- eli VTS-keskukset ympäri maailmaa.

”Väitöskirjassa tehdyn tutkimus- ja kehitystyön johdosta voidaan nyt paremmin tunnistaa vesialueita, joilla vaarallisia aluskohtaamisia tapahtuu usein, sekä myös saada lisätietoa näihin kohtaamistilanteisiin johtaneista syistä”, Du sanoo.

Hän jatkaa kertomalla, että työn tulokset voivat auttaa kehittämään ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä alusten yhteentörmäystodennäköisyyksien pienentämiseksi, tai sovittamaan pelastustoimen alueellista valmiustasoa riskitason mukaisesti mahdollisten onnettomuushaittavaikutusten minimoimiseksi. Tulosten potentiaalisina loppukäyttäjinä Du pitää meriliikenteen suunnittelusta ja sääntelystä sekä pelastustoimesta ja varautumisesta vastaavia viranomaistahoja.

Opinnäytetyön yhteenvedon voi ladata Aaltodoc -julkaisuarkistosta.

Lisärahoitusta Turun yliopiston professuuriin

Merikotka sai Wihurin säätiön rahoitusta Turun yliopistoon sijoittuvan professuurin jatkamiseksi. Merenkulun logistisia järjestelmiä tutkiva professuuri on tärkeä osa tutkimuskeskuksen poikkitieteellistä tutkimustoimintaa. Merikotkassa toimii kolme professuuria Helsingin yliopiston, Aalto yliopiston ja Turun yliopiston kanssa. Syksyn 2021 aikana yliopistoyhteistyötä on vahvistettu neuvottelemalla jatkoa määräaikaisiin professuurisopimuksiin.

Turun yliopiston professori on toiminut Merikotkassa vuodesta 2006. Merenkulun logististen järjestelmien tutkimuskenttä käsittää merenkulkualan johtamisjärjestelmät (sisältäen turvallisuus- ja ympäristöjohtamisen), meriliikenteen ja lastivirtojen analysoinnin erityisesti Suomenlahdella sekä satamasidonnaiset toiminnot ja tietovirrat. Professuuri on olennainen osa Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus Merikotkan poikkitieteellistä tutkimuskokonaisuutta.

Jenny ja Antti Wihurin säätiön rahoitus 90 000 € antaa mahdollisuuden jatkaa professuuria vuoden 2026 loppuun sakka. Merikotka-tutkimuskeskuksen toiminnanjohtaja Anna Kiiski ja Turun yliopiston professori Tommi Inkinen ovat erittäisin iloisia
– Tämä on tärkeä ja merkittävä panostus Merikotkan tutkimustoimintaan.

Rahoitukset julkistettiin Jenny ja Antti Wihurin säätiön tiedotteessa lauantaina 9.10.2021.

Itämeri-kylä Pop-Up

Itämeri-kylä Pop-Up avautuu Itämeri-päivänä Kotka Maretariumin eteen. Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus esittelee uutta Itämeren aarteet -peliä, jonka avulla voit helposti aloittaa tutustumisen Itämeren aarteisiin. Kotkan kaupungin ympäristöpalvelut tarjoavat mahdollisuuden testata kaupunkipyöriä. Lisäksi saat opastusta miten voit hyödyntää kaupunkipyöriä myös jatkossa. Luontokoulu Haili tuo Pop-Upiin lasten kestosuosikit ötökät, mutta pääosassa ovat tällä kertaa punkit. Kymen Vesi Oy esittelee Cosmethics sovellusta, jolla voit helposti tarkastaa käyttämäsi kosmetiikan ympäristövaikutuksia. Lisäksi kuulet miten Mussalon laitos on vastannut Kotkan kaupungin tavoitteeseen olla hiilineutraali vuoteen 2040 mennessä. MM Kotkamills Oy auttaa sinua tutustumaan muovipakkausten merkintöihin, jotta voit jatkossa varmistaa miten kierrätät käyttämäsi muovin oikein.

Tervetuloa mukaan!

Itämeri-kylä Pop-Up

MILLOIN: torstaina 26.8. klo 10-17
MISSÄ: Kotka Maretariumin edusta, Sapokankatu 2
KENELLE: kaikille Itämerestä kiinnostuneille

 

 

Väitös öljyonnettomuuksien riskinarvioinnista ja hallinnasta

Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus Merikotkan tutkijaverkoston jäsen Liangliang Lu väitteli tekniikan tohtoriksi 18.6.2021 Aalto -yliopistolla meritekniikan alalta. Vastaväittäjänä toimi professori Zaili Yang, Liverpool John Moores -yliopistosta Iso-Britanniasta.

Väitöskirjatyössään Lu on kehittänyt menetelmiä öljyonnettomuuksien riskien arviointiin ja hallintaan haastavissa jäisissä olosuhteissa, tapaustutkimusalueenaan pohjoinen Itämeri.

Vuotuisen jääpeitteisen ajan lyhetessä pohjoisilla arktisilla ja subarktisilla merialueilla aukeaa uusia väyliä merenkululle. Kun laivaliikenne näissä haastavissa olosuhteissa lisääntyy, onnettomuuksien todennäköisyys kasvaa. Vähälajiset pohjoiset ekosysteemit ovat erityisen herkkiä erilaisille häiriöille ja öljyonnettomuudella voisi näillä alueilla olla keskimääräistä tuhoisammat seuraukset. Myös öljyntorjunta jäisessä ympäristössä on erittäin haastavaa ja sen onnistuminen epävarmaa.

Lianliang Lun väitöskirja keskittyy erityisesti öljyntorjunnan tehokuuden parantamiseen jääolosuhteissa. Tutkimus lähtee liikkeelle kokonaisvaltaisesta systeemimallista, joka kuvaa tapahtumaketjun laivojen yhteentörmäyksestä tankkerista vuotavan öljyn määrään, öljyn ajelehtimiseen meressä ja lopulta öljyntorjuntaan jäissä.

”Jotta voidaan ehdottaa tehokkaita riskinhallintatoimia, tulee meidän ensin ymmärtää riskin synnyttävää systeemiä”, toteaa Lu

”Systeemimallinnuksen avulla päästään tunnistamaan kriittisimmät öljyntorjunnan tehokkuuteen ja valmiustasoon vaikuttavat tekijät. Tältä pohjalta voidaan edelleen lähteä suunnittelemaan optimaalisia riskinhallintatoimia – eli toimia öljyntorjunnan tehostamiseksi”, hän sanoo.

Väitöskirjassa öljyntorjunta-aluksen operoitavuus jäissä tunnistetaan yhdeksi kriittisimmäksi öljyntorjunnan onnistumiseen vaikuttavaksi tekijäksi. Tältä pohjalta Lu on kehittänyt uudenlaisen operoitavuusindeksin työkaluksi öljyntorjuntaoperaatioiden johtamiseen. Indeksi lasketaan öljyntorjunta-aluskohtaisesti ja sen on tarkoitus auttaa torjuntaoperaation suunnittelussa ja toteuttamisessa onnettomuushetkellä vallitsevissa ympäristö- ja jääolosuhteissa.

Lianliang Lun väitöskirja perustuu osittain hänen Merikotka -tukimusverkoston yhteisessä SIMREC-hankkeessa tekemäänsä työhön.

Viidestä tutkimusartikkelista koostuvan väitöskirjan yhteenveto ”Risk management of ship-source oil spill in ice conditions in the Northern Baltic Sea” on ladattavissa Aalto-yliopiston julkaisuarkistosta.