Väitös: Systeemimallinnus tukee meriliikenteen kestävää kehittämistä

FM Emilia Luoman ympäristötieteiden väitöskirjan tarkastustilaisuus järjestettiin Helsingin yliopistolla 28.10.2022. Vastaväittäjänä toimi professori Nina Tynkkynen Åbo Akademin Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunnasta. Väitöskirja syntyi osana Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus Merikotkan johtamia hankkeita 30MILES ja COMPLETE. Työn pääohjaajana on toiminut Merikotkan tutkimusjohtaja, dosentti Annukka Lehikoinen.

Luoman väitöskirja, ”Developing sustainability through systems thinking – Perspectives to maritime traffic” koostuu neljästä tieteellisestä artikkelista ja yhteenveto-osiosta. Väitöskirja pyrkii lisäämään kestävyyteen ja kestävään kehitykseen liittyvää systeemistä ymmärrystä soveltaen kausaalisia verkkomallinnuslähestymistapoja. Teemat, joiden kautta aihetta artikkeleissa lähestytään ovat laivojen päällyskasvuston kestävä hallinta ja pienvenesatamien kestävä kehitys. Yhteenvedossa Luoma summaa ajatuksiaan siitä, miten kausaaliset verkkomallinnusmenetelmät voivat auttaa tunnistamaan tekijöitä ja toimenpiteitä, jotka estävät tai edistävät kestävyyttä ja kestävää kehitystä.

”Tulosteni pohjalta sanoisin, että niin laadulliset kuin numeerisetkin kausaaliset verkkomallit tukevat kestävyyskysymyksien hahmottamista ja käsittelyä monipuolisesti”, Luoma toteaa ja jatkaa: ”Väitän, että tällainen systeeminen tarkastelu voi merkittävästi lisätä ymmärrystä siitä, keitä tulisi osallistaa keskusteluun, mitä tietoa tarvitaan ja mitä näkökohtia tulisi harkita, jotta voidaan tehdä kestävää kehitystä edistäviä päätöksiä. Myös mallien visuaalinen esitystapa voi edistää sidosryhmien osallistumista ja avointa viestintää”.

Väitöstilaisuudessa vastaväittäjä Tynkkynen kehui Luoman poikkitieteellisen väitöskirjan sisältävän kestävän kehityksen mukaisen suunnittelutyön ja politiikan käyttöön soveltuvaa tietoa ja tarjoavan tuoreita näköaloja merenkulun aihepiiriin, jota yleensä tarkastellaan varsin teknisestä näkökulmasta. Tynkkynen toivoi, että vastaavaa, ei-perinteistä poikkitieteellistä näkökulmaa saataisiin kirjattua myös tulevaan kansallisen merentutkimusstrategian päivitykseen.

Opinnäytetyön yhteenveto-osion voi ladata Helda-julkaisuarkistosta.

 

Kirjoittanut: Annukka Lehikoinen

Toimiva jätevesihuolto edistää veneilyn kestävyyttä

Merikotka-tutkimusverkoston tutkijoiden uusin artikkeli julkaistiin äskettäin kansainvälisessä Marine Pollution Bulletin -tiedelehdessä. Artikkeli perustuu 30MILES-projektin aikana kerättyihin aineistoihin. Projekti keskittyi itäisen Suomenlahden pienvenesatamaverkoston kestävään kehittämiseen.

Venesatamien kestävään kehittämiseen liittyvissä kysely- ja haastatteluaineistoissa veneilijöiden huomioi kiinnittyi eniten jätehuoltoasioihin – erityisesti veneissä syntyviin käymäläjätevesiin.  Veneilijät näyttivät usein kohtaavan imutyhjennysasemien käyttöön liittyviä ongelmia, joista satamatoimijat eivät vaikuttaneet olevan tietoisia. Kirjallisuuskatsaus osoitti, että veneilijöillä on samanlaisia ​​ongelmia myös muualla maailmassa.

Vuodesta 2005 lähtien veneissä syntyvän käymäläjätteen purkaminen Suomen rannikkoalueilla on ollut kiellettyä. Kaikissa veneissä, joissa on vesi-wc, tulee olla myös septisäiliö, joka tyhjennetään imutyhjennysasemalla. Suomessa tyhjennysasemat sijaitsevat yleensä joko luonnonsatamissa tai rakennetuissa venesatamissa. Saariston luonnonsatamissa kelluvia asemia ylläpitää useimmiten ympäristöyhdistys Pidä Saaristo Siistinä ry, kun taas satamissa sijaitsevia asemia ylläpitävät satamaoperaattorit. Veneissä syntyvää, vesiä paikallisesti rehevöittävää käymäläjätettä kaadetaan edelleen usein Itämereen. Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskuksen taannoisen 30MILES -projektin tuloksiin pohjaava tutkimusartikkeli selittää syitä ja ehdottaa parannuksia. (Kuva: Pidä Saaristo Siistinä ry, kuvaaja HL-Metal Oy / Erik Saanila)
Vuodesta 2005 lähtien veneissä syntyvän käymäläjätteen purkaminen Suomen rannikkoalueilla on ollut kiellettyä. Kaikissa veneissä, joissa on vesi-wc, tulee olla myös septisäiliö, joka tyhjennetään imutyhjennysasemalla. Suomessa tyhjennysasemat sijaitsevat yleensä joko luonnonsatamissa tai rakennetuissa venesatamissa. Saariston luonnonsatamissa kelluvia asemia ylläpitää useimmiten ympäristöyhdistys Pidä Saaristo Siistinä ry, kun taas satamissa sijaitsevia asemia ylläpitävät satamaoperaattorit. Veneissä syntyvää, vesiä paikallisesti rehevöittävää käymäläjätettä kaadetaan edelleen usein Itämereen. Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskuksen taannoisen 30MILES -projektin tuloksiin pohjaava tutkimusartikkeli selittää syitä ja ehdottaa parannuksia. (Kuva: Pidä Saaristo Siistinä ry, kuvaaja HL-Metal Oy / Erik Saanila)

Kirjoittajat tekivät toimijaverkkoteoriaan pohjautuvan analyysin ymmärtääkseen ja kuvatakseen mekanismeja, joiden kautta veneiden jätevesihuolto vaikuttaa venesatamien kestävään kehittämiseen. Artikkelissa esitetään kattava kuvaus yhdestä sosio-eko-teknisestä järjestelmästä, jossa erilaiset tunnistetut toimijat ja tekijät voivat vuorovaikutuksessa keskenään joko edistää tai estää kestävän pienvenesatamatoiminnan ja huviveneilyn toteutumista. Satamiin asennetut imutyhjennysasemat ovat veneilijöiden arvostamia venesataman ydinpalveluita. Samalla ne toimivat niin sanottuina hallinta-artefakteina, jotka ohjaavat veneilijöiden toimintaa venesatamissa, mutta myös merellä. Näin imutyhjennysasemat vaikuttavat samanaikaisesti sekä venesatamatoiminnan, että veneilyn kestävyyteen.

Artikkelin tulokset osoittavat, että huomion kiinnittäminen nimenomaa venesatamien jätehuoltopalveluihin on omiaan edistämään ns. kestävän kehityksen kierteen syntymistä. Tällainen kierre tuottaa synergiaetuja ympäristön tilaan, paikallisasukkaiden hyvinvointiin ja alueelliseen talouskehitykseen liittyvien tavoitteiden kesken. Asianmukaisilla ympäristöä suojelevilla toimilla säilytetään ja suojataan ekosysteemipalveluita, joiden varaan luontoturismi rakentuu ja joiden heikkeneminen todennäköisesti saisi vierailijat pitkällä aikavälillä hylkäämään kohteen. Venesataman jätehuolto palvelee sekä vierailevien veneilijöiden että paikallisten asukkaiden tarpeita. Se antaa veneilijöille mahdollisuuden toimia ympäristötietoisesti ja samalla ylläpitää ympäristön hyvää tilaa asukkaiden kotiseudulla.

Artikkeli tarjoaa lukuisia tutkimustietoon perustuvia ideoita ja suosituksia pienveneiden jätevesihuollon sekä venesatamien kestävän kehityksen parantamiseksi.

 

Alkuperäinen artikkeli:

Renne Vantola, Emilia Luoma, Tuuli Parviainen and Annukka Lehikoinen (2021). Sustainability manifesting as a multi-material and -sited network effect: How boat-sourced sewage management facilities serve as governance artefacts advancing sustainability in nautical tourism. Marine Pollution Bulletin 173, Part B. (Ilmaislinkki artikkeliin)

 

Kirjoittanut: Annukka Lehikoinen

30MILES esittelee uuden työkalun satamien suunnitteluun

Rannikkomatkailun kehittämishanke 30MILES esittelee toukokuun 23. päivä pienvenesatamien suunnitteluun kehitetyn työkalun. Helsingin yliopiston ympäristötieteilijöiden kehittämä työkalu tarjoaa apua investointien suunnitteluun.
– Tämä uusi malli auttaa satamien kehittäjiä etsimään niitä asioita, jotka lisäävät tehokkaimmin asiakastyytyväisyyttä, kertoo sovelluksen kehittäjä, tutkija Annukka Lehikoinen.
Lehikoisen työryhmä esitelee sovellusta 30MILESin loppuseminaarissa. Siellä osallistujilla on mahdollisuus testata työkalun eri versioita ja vaikuttaa sen loppukehitykseen. 30MILESin loppuseminaari on kaksipäiväinen. Jälkimmäinen seminaaripäivä käsittelee hankkeen muita saavutuksia.
Lisätietoja Tarja Javanainen, tarja.javainen@merikotka.fi
30MILES on EU:n rahoittama vesistömatkailun kehittämishanke.  Kolmivuotisen hankkeen tavoitteena on turvallisen ja palveluiltaan kiinnostavan piensatamaverkoston luominen Itäiselle Suomenlahdelle.

Vastuullisuutta merenkulkuun

Merenkulku on pitkälti kansainvälisen merenkulun liiton, IMO:n, säätelemää. Nykyinen lainsäädäntö on kankea, eikä se sovellu monisyisen ja nopeatempoisen alan säätelemiseen ja valvontaan.”Yhteiskuntavastuullisuus voi tuoda joustavuutta merenkulun hallinnointiin. Se myös luo yrityksille taloudellisia kannustimia turvallisuuden parantamiseksi ja ympäristöystävällisten käytäntöjen kehittämiseksi”, kertoo Tuuli Parviainen, Helsingin yliopiston tutkija Meriturvallisuuden ja meriliikenteen tutkimuskeskuksessa.

Parviaisen, Annukka Lehikoisen, Sakari Kuikan ja Päivi Haapasaaren tutkimus How can stakeholders promote environmental and social responsibility in the shipping industry etsii tapoja parantaa merenkulun vastuullisuutta.

Tarvitaan laajaa yhteistyötä – tutkijat, kuluttajat ja järjestöt mukaan vaikuttamaan

Tutkimus esittää uusia tapoja merenkulun vastuullisuuden parantamiseksi.  Vaikka merenkulku on perinteisesti nähty business-to-business alana, niin myös alan ulkopuoliset toimijat (kuten media, kansalaisjärjestöt, kuluttajat ja tutkijat) voivat vaatia laivayhtiöiltä vastuullisempaa toimintaa.

Tutkijat korostavat, että vaikka yksittäisillä tahoilla onkin usein vähän valtaa suhteessa laivayhtiöihin, niin eri sidosryhmien väliset liittoutumat voivat tehokkaasti painostaa merenkulun alan toimijoita. Kaupallisten ja ei-kaupallisten tahojen yhteistyö on erityisen tehokasta. Kansalaisjärjestöt, kuluttajat ja laivayhtiöiden työntekijät voivat yhdessä vaikutusvaltaisten rahoittajien, vakuutusyhtiöiden tai viranomaisten kanssa vaikuttaa vastuullisten käytäntöjen kehittämiseen ja noudattamiseen.

Yhteistyö voi kiinnittää huomiota niin uuden teknologian kehittämiseen kuin myös tärkeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin kuten avoimuuteen, työolosuhteisiin, tasa-arvoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Parhaimmillaan monen eri tahon painostus voi vaikuttaa lainsäädäntöön ja lakiuudistuksiin.

Vastuullisuussertifikaateista apua luokitteluun

Merenkulku on liiketoimintaa. On löydettävä uusia tapoja tehdä vastuullisesta toiminnasta kaupallisesti kiinnostavampaa.  Lainsäädännön ja viranomaistyön rinnalle on kehitettävä tapa luokitella toimijoita ja toimintatapoja. On tärkeää myös, että luokitteluun kehiteltävät vastuullisuussertifikaatit tunnetaan alan ulkopuolellakin. Tehokkaan yritysvastuun ulottaminen merenkulkuun edellyttääkin laajaa julkista keskustelua, sidosryhmien osallistamista ja poliittista tukea.

Tuuli Parviaisen, Annukka Lehikoisen, Sakari Kuikan ja Päivi Haapasaaren tutkimus on julkaistu kansainvälisessä WMU Journal of Maritime Affairs -tiedejulkaisusarjassa.